Esittelyssä 3 vanhemmuustyyliä – curling-, helikopteri- ja lapsilähtöinen vanhemmuus

Lastenkasvatus on rankkaa puuhaa ja sen tietää varmasti jokainen vanhempi. Vauvana lapsi on koko ajan kiinni vanhemmassa, taaperona saa juosta perässä ja kuunnella välillä mitä ihmeellisempiä kiukkukohtauksia. Lisäksi työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen voi olla välillä työlästä ja joskus on helpompi päästä vähemmällä ja taipua lapsen tahtoon. Eskari- ja kouluikäiselläkin tuntuu tahtoa löytyvän ja vanhempien pinna voi olla hyvinkin kireällä. Saati sitten esiteini- tai murrosiässä – silloin sitä vasta pulassa ollaankin!

Mutta miten sitten pärjätä näiden ihanien kultamussukoiden kanssa? Tässä artikkelissa tutustumme kahteen vanhemmuustyyliin, mihin ei ainakaan kannata sortua (curling & helikopterivanhemmuus) sekä yhteen hyvään kasvatusmenetelmään (lapsilähtöinen kasvatus). Istu siis alas ja tutustu lisää näihin menetelmiin!

Curling vanhemmuus

Curling vanhemmuudessa on kyse siitä, että vanhemmat haluava raivata pois jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta jossa todellisuudessa tekevät lapselle näin karhunpalveluksen. Curling-vanhempien lapsien elämä on siis kuin sileää curling-rataa, josta kasvatuksen nimi tuleekin. Curling vanhemmat suhtautuvat lapsen olemassaoloon omistautuneesti ja käyttävät paljon aikaa lapsen elämää järjestäen. Curling-vanhemman on myös hyvin hankala nähdä vikoja omassa lapsessaan. Yleensä curling-vanhemmuudella kasvaneista lapsista tulee röyhkeitä aikuisia, jotka eivät siedä pettymyksiä. Lisäksi lapsille voi kehittyä alhainen turhautumiskynnys, mikä tulee aiheuttamaan hankaluuksia myöhemmin koulussa ja työelämässä. Aikuisena lapselle voi myös kehittyä tyhjyyden tunnetta ja mahdollisesti myös riippuvuuksia.

Helikopteri vanhemmuus

Helikopterivanhemmalla tarkoitetaan vanhempaa, joka pörrää jatkuvasti lapsensa tekemisten taustalla ja joka on valmis tekemään kaiken lapsensa puolesta. Helikopterivanhemmuudella kasvaneilla lapsilla voi olla huonommat sosiaaliset kyvyt, he voivat olla haavoittuvaisempia sekä heillä voi olla huonommat kyvyt itsesäätelyssä. Lisäksi nämä lapset ovat osaamiseltaan heikommassa asemassa. Tutkimusten mukaan lapsi voi kokea myös ahdistuneisuutta ja voi alkaa uskoa ettei kykene elämään itsenäisesti. 

Helikoterivanhemmat olettavat toimivansa lapsensa parhaaksi, mutta oikeasti lapsen elämän manageroinnista on hyötyä vain vanhemmalle itselleen. Vanhemmat voivat yrittää hoitaa toiminnallaan omaa ahdistustaan, mutta ei siis toimi lapsen parhaaksi. Lapsen suojaaminen pettymyksiltä ja tuskalta ei ole hyvä idea, olipa lapsi minkäikäinen tahansa. Todellisuudessa epäonnistuminen, menetetyt tilaisuudet ja luonnolliset seuraukset auttavat rakentamaan lapsen henkistä voimaa. 

Lapsilähtöinen vanhemmuus

Ajatus lapsilähtöisessä kasvatuksessa lähtee siitä, että lapsi tarvitsee huolenpitoa, valvontaa ja turvallisia rajoja. Kasvatuksessa lapsi tulee nähdä yksilöllisenä persoonana, jonka mielipiteet ja tarpeet otetaan huomioon, ja jota ei koskaan hylätä tunnetasolla. Lasta kiitetään toivotunlaisesta käyttäytymisestä ja lapsen tulisi saada paljon kiitosta ja onnistumisen kokemuksia. Lapsen mielipidettä kunnioitetaan, mutta viimekädessä aikuinen kuitenkin tekee valinnat. 

Tutkimustuloksia lapsilähtöisestä kasvatuksesta

On tutkittu, että että lapsilähtöinen kasvatus tukee mm. lapsen itsetuntoa, edistää sopeutumista yhteiskuntaan ja edistää suoriutumista myöhemmin koulussa. Tärkeitä asioita lapsilähtöisessä kasvatuksessa on lämpimyys, rajojen asettaminen ja kiinnostus lapsen toiminnoista. 

Mitä lapsi tarvitsee? 

Lapsi tarvitsee normi-, tapa- ja moraalikasvatusta. Kotona lapsi ei voi määrätä ja vanhempien tehtäviin kuuluu rajojen osoittaminen. Hyvä lapsuus rakentuu siis vanhempien avulla. Lapsi tarvitsee turvallisuuden kokemuksen; lapsi tietää että aikuinen auttaa häntä elämässä. Aikuinen on lähellä lasta kun lapsella on tunnekuohuja ja auttaa lasta selviämään näistä tunnekuohuista hylkäämättä. Vanhemmat ennakoivat, asettavat rajoja, antavat rakkautta, sekä riittävän hyvää varhaista vuorovaikutusta. Lapsi tuntee olevansa rakastettu ja tietää tuottavansa vanhemmille iloa juuri sellaisena kuin hän on. Lapsen identiteetin muodostumiselle on myös tärkeää tietää mistä hän on tullut; suku ja lapsen juuret ovat siis myös tärkeät. Ikätoverien seura on myös välttämätöntä sosiaalistumiselle, itsetunnolle sekä ryhmässä olemisen taidon kehittymiselle.

Hyviä kirjasuosituksia lapsen hyvästä kasvatuksesta kiinnostuneille

Mikäli haluat tutustua tarkemmin lapsen hyvään kasvatukseen, kannattaa ehdottomasti tutustua muutamaan kirjaan. Jari Sinkkonen on kasvatusalan ammattilainen (lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian dosentti), ja on kirjoittanut äärettömän hyviä kirjoja, joita jokaisen vanhemmat tulisi lukea. Alla TOP 3 parasta Sinkkosen kirjaa, joihin kyllä kannattaa tutustua. 

1. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun?

Kirjassa Sinkkonen kertoo tarkemmin rajojen asettamisesta, sekä lapsen stressistä ja aggressioista. Kirjassa kerrotaan myös kiintymyssuhteesta sekä siitä kuinka aikuisen tulisi toimia lapsen kanssa erilaisissa tilanteissa. Ehdottomasti kannattaa siis lukea!