Kiintymysvanhemmuus nostaa suosiotaan lasten kasvatuksen kulmakivenä. Siinä on kyse lempeästä ja lapsentahtisesta kasvatuksesta, jossa lapsen tunteita ja ajatuksia kunnioitetaan ja pyritään ymmärtämään lasta kokonaisvaltaisesti. Perusoletuksena on, että lapset ovat synnynnäisesti halukkaita yhteistyöhon vanhempien kanssa.
Mikä on kiintymyssuhde?
Kiintymyssuhde on tunneside, joka syntyy vauvan ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta. Kun vauvan tarpeisiin vastataan oikein ja nopeasti, oppii vauva näin luottamaan vanhempaan, ja hänelle tulee turvallinen ja huolehdittu olo. Nämä varhaislapsuudessa luodut siteet kantavat läpi elämän ja vaikuttavat myös paljon lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon sekä minäkuvaan. Turvallisesti kasvanut ja aikuiseen kiintynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, luottavainen ja avoin henkilö, joka luo onnistuneita ihmissuhteita.
Aikuisen tehtävä kiintymysvanhemmuudessa
Tässä kasvatusmetodissa vanhempi on lapselle aito, tunteva ja toimiva ihminen, joka näyttää lapselle kuinka ilmaista tunteita oikeanlaisesti. Aikuisen tehtävänä on myös antaa mallia lapselle siitä, kuinka ristiriitatilanteissa toimitaan ja pyritään etsimään ratkaisu rauhanomaisesti. Lapsen ja aikuisen välille pyritään näin luomaan sellainen luottamus, jossa molemmat kokevat tulevansa huomatuksi ja kuulluksi.
Synnytys ja kiintymysvanhemmuus
Kiintymyssuhde lapseen alkaa jo lapsen ollessa äidin mahassa. Luonnollisesti sujuvalla synnytyksellä ja vauvan ensihetkillä on merkittävä lisäapu sopeutumisessa vanhemmuuteen. Lääkkeetön ja omaan tahtiin etenevä synnytys tarjoaa täydellisen pohjan vauvan turvalliselle syntymiselle, imetyksen käynnistymiselle sekä kiintymyssuhteen muodostumiselle. Toki aina luonnonmukainen synnytys ei ole vaihtoehto, mutta aktiivinen osallistuminen omaan synnytykseen ja sen valmisteluun voi myös tuoda voimaannuttavan kokemuksen äidille, ja auttaa näin kiintymyssuhteen muodostumisessa.
Kiintymysvanhemmuus vauvan kanssa
Vauva viestii vanhemmalle niillä keinoilla kuin hänellä on, taatakseen itselleen sopivan hoidon ja huolenpidon. Vanhemman tehtävänä on vastata vauvan tarpeisiin sopivalla keinolla. Hieman isompaa vauvaa voi lempeästi ohjailla esimerkiksi yöimetyksiä lopetettaessa, mutta muutosten tulisi tapahtua lempeästi ja lasta kunnioittaen.
Vauvan ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta auttavat vauvaviittomat, ja näin puhumaton lapsi oppii myös ilmaisemaan tarpeitaan. Kun vauva pystyy ilmaisemaan itseään, tulee turhautumisia vähemmän. Lisäksi vauvaviittomien käyttö on pienelle lapselle helpompaa kuin äänteiden tuottaminen. Vauvaviittomat voi aloittaa hyvin jo vauvan ollessa puolivuotias ja yläikärajaa ei ole. Viittomista on hyötyä myös jatkossa isomman lapsen kanssa. Lisäksi perhepedissä nukkuminen tarjoaa lapselle ja vanhemmalle mahdollisuuden vahvistaa kiintymyssuhdettaan.
Kiintymysvanhemmuus isomman lapsen kanssa
Lempeässä kasvatuksessa ei ole lapsella autoritääristä kasvatusta, jossa lapselle asetetaan paljon tiukkoja rajoja ja häneltä vaaditaan ehdotonta tottelevaisuutta. Toki myös täysin vailla rajoja oleva lapsi voi kokea turvattomuutta. Lapselle tarpeellisia rajoja ovat esimerkiksi lapsen turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät seikat, sekä fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen liittyvät rajat. Vanhemman ei tarvitse suostua kaikkeen ja myös vanhemmalla on tiettyjä tarpeita. Lapsentahtisuus kuuluu lempeään kasvatukseen – lapsi kasvaa siis omaan tahtiin, jota ei voi ohittaa tai hoputtaa. Lapsen itsenäistymistä tuetaan antamalla lapselle aikaa ja läsnäoloa. Fyysinen läheisyys tekee lapselle hyvää, vaikka lapsi olisikin jo isompi. Lempeässä kasvatuksessa käytetään aktiivista kuuntelua, minä-viestejä sekä ongelmanratkaisu metodeja.
Kuinka toimia ongelmatilanteissa
Ongelmatilanteissa sanoitetaan lapsen sekä vanhemman tunteet ja huolenaiheet, määritetään ongelma ja tunnistetaan keiden ongelma se on. Kaikki osapuolet saavat osallistua tähän ongelmanratkaisuun ikätason edellyttämällä tavalla. Rangaistukset eivät toimi erityisen hyvin, ja ne ovat haitallisia itsetunnon kehitykselle. Palkintojen suhteen taas ulkoinen motivointi tappaa sisäisen motivaation, ja johtaa helposti minäkäsitykseen, jossa lapsi kuvittelee olevansa kelvollinen ihminen vain mukauduttuaan toisen tahtoon ja onnistuessaan.
Isomman lapsen unikoulu
Yli vuoden ikäisen lapsen unirytmien muuttaminen voi tapahtua myös lempeästi. Dr Jay Gordonin menetelmässä on tavoitteena saada lapsi nukkumaan öisin 7 tunnin yhtämittainen jakso. Menetelmää toteutetaan 10 yön ajan, kolmen ja neljän yön jaksoissa. Menetelmässä lasta ei jätetä yksin itkemään, vaan läheisyyden avulla totutetaan hänen nukahtamaan ja nukkumaan ilman vanhemman apua ja imetystä/pulloruokintaa. Menetelmässä suositaan nukkumista perhepedissä. Lapselle kannattaa selittää, miksi nukkumiseen tehdään muutoksia, mutta todennäköisesti lapsi tulee protestoimaan tätä. Menetelmä ei kuitenkaan traumatisoi lasta, eikä aiheuta hänelle turvattomuuden tunnetta, kun vanhempi luo koko ajan turvaa ja lohtua lapselle muilla keinoin. Lapsi voi itkeä pitkäänkin, mutta vanhemman tulee vain luottaa siihen että menetelmä toimii.
Ohjeet unirytmin muuttamiseen:
- valitse paras seitsemän tunnin yhtäjaksoinen uniaika (esim klo 23-6)
- noudata sääntöjä valitsemastasi kellonajasta eteenpäin
- ennen klo 23 lapsi saa nukahtaa rinnalle/pullolle
- aamulla klo 6 eteenpäin palataan normaaleihin rutiineihin
Kymmenen yötä kestäneen jakson jälkeen, voi edelleen antaa lapsen nukahtaa rinnalle, ja jos lapsi herää rauhoitella hänet takaisin uneen esim. kevyellä kosketuksella tai rauhallisella puheella. Tätä voi jatkaa vielä useammankin viikon, mutta yleensä tämän jälkeen lapsen heräily todennäköisesti loppuu. Jos lapsi sairastuu, on unikoulu hyvä keskeyttää.
Unikoulua ei toki ole välttämätöntä pitää. Jos olette itse tyytyväisiä nykyiseen nukkumisjärjestelyyn, ei tällöin kannata tehdä mitään muutoksia nukkumiseen. Tärkeintä lastenkasvatuksessa on kuunnella lasta ja olla hänelle läsnäoleva vanhempi. Täytyy myös muistaa, ettei kukaan meistä ei ole täydellinen vanhempi, mutta kiintymysvanhemmuutta noudattamalla lapsista kasvaa kuitenkin tasapainoisia ja avoimia lapsia. Kiintymysvanhemmuus on siis oikein hyvä lastenkasvatusmetodi.
Lähde: kiintymysvanhemmuus.fi.
